Kosinta ja domino-efektillä etenevä suunnittelu

Reilu kuukausi sitten kosin mun poikaystävää.

Me oltiin jo paljon puhuttu häistä, naimisissa olosta, yhteisestä onnellisesta lopusta, joten tiesin mikä vastaus olisi.

Halusin tehdä täydellisen kosinnan, piknik metsässä, herkkukorin kanssa juhlintaa. Ostinkin jo viltin valmiiksi ja keräilin Pinterestiin inspiraatiokuvia auttamaan suunnittelussa. Askartelin Fimo-massasta sormukset, sekä tilasin toisenlaiset versiot käsintehtyinä jenkkiläiseltä mimmiltä. Oli ihana pähkäillä mihin miehen veisin ja miten kysymyksen esittäisin.

Sitten ne metallilangasta taivutetut sormukset saapuivat mulle ja ne oli täydelliset. Vein ne työpaikalle säilöön, jottei vahingossakaan suunnitelmat paljastuisi. Mutta mitä vielä; en mä kyennyt odottamaan hyviä kelejä tai "oikeaa hetkeä", joten yksi tiistai-iltapäivä, sohvalla istuessamme sopersin itkuisena muutaman sanan ja kosin tätä upeaa miestä.

Hän sanoi kyllä!

Me ajateltiin ensin, että mentäis 2017 naimisiin, niin olisi aikaa rauhassa suunnitella. Molemmille sopisi parhaiten häät ulkomailla,  kaukana arjesta ja yhteisen intohimon, seikkailemisen, äärellä. Mutta vaikka kuinka meillä olisi vain pienimmät juhlat, niin tiedämme, että kaikki lähimmät ja rakkaimmat ei pääsisi paikalle, joten  oli keksittävä second best -ratkaisu.

Tammikuussa olimme Barbadoksella ja näissä maisemissa olisi upeaa sanoa "Tahdon"

Me harrastetaan molemmat frisbeegolfia. Sulho vakavammin ja jo vuosien ajan ja minä harrastelupohjalta. Me ollaan lajin parissa tavattukin, joten yhteistä aikaa vietetään usein puistoissa ja metsissä. Ulkomaanreissuillekin otetaan aina kiekkoja mukaan siinä toivossa, että löydetään paikallinen rata tai kiva poisto missä voi improvisoida. Yhtenä työpäivänä laitoin sulholle viestin, haluun mennä metsässä naimisiin. Sen tuntui luonnolliselta valinnalta meille ja heti kun ajatus mieleen pääsi, olin vakuuttunut. Sulho oli samaa mieltä, sillä ihan hetken kuluttua tuli linkki Paavolan Tammeen, Suomen kauneimpaan puuhun.

Reitti tammelle on tunnelmallinen jo ennen lehtiä ja lämpöä

Viimeinen hetki ennen tammea on kapea ja tukahduttava, mutta herkullinen

 Tammi salpasi hengen myös alastomana

Olin myyty, me olimme myytyjä. Lohjansaari ei aivan tässä vieressä ole, mutta se ei myöskään olisi epätoivoisen kaukana. Alue ei ole lainkaan tuttu, joten seuraavaksi piti alkaa selvittämään mahdollisia juhlapaikkoja. Hetken vaihtoehtoja selailtuani törmäsin tammesta alle kolmen kilometrin päässä sijaitsevaan Martinpihaan, vanhaan tilaan, joka nykyisin toimii kokous- ja juhlakeskuksena. Sieltä löytyy useampaa erilaista ja -kokoista juhlatilaa, isompiin ja pienempiin kinkereihin. Sieltä löytyi myös meille kahdelle ja meidän pienelle juhlaporukalle sopiva, ihanan erikoinen ja todella suojaisan intiimi kota.

Ulkomaailma pilkistää vain vähän kotaan, joten keskellä kesääkin voi luoda tunnelmaa kynttilöillä

Kaikki alkoi loksahtelemaan kohdilleen ja kuin yhteisestä ajatuksesta päätimme avioitua jo tänä vuonna. Elokuu 2016 ja aikaa suunnitella vajaa neljä kuukautta.

-metsämorsian